Niin se vain koitti jälleen uusi vuosi. Toivon mukaan myös uusi vaihe elämässä. Tänne asti on tultu, monia ajatuksia ja kokemuksia rikkaampana. Toki tähän sopisi myös kuvaus: -Ja paskat! Samaa oravan pyörää, samaa työpaikan lattiaa kipittäen, samoja naamoja. Puhhuh, liikaa sitä, mikä ei enää palvele minua. Uusimmainen hanke on siis jo hyvällä alullaan. Ajatus on saatettu ilmoille, se siitä vielä todeksi muuttuu jahka saan asiat hoidettua. Toinen hanke on hyvällä alullaan myös. Sitä jännitäen, mutta juuri nyt myös eniten toivoen.
Kaiken kukkuraksi taistelen ikuisen selkäkipuni kanssa. Tällä hetkellä johdan 2-1. Sillä tuloksella vielä töihin mennään, vääntämään ja kääntämään, siihen asti kunnes laahaudun kotiin. Nappaan napit naamaan, oikasen siinä toivossa, jotta taju lähtisi. Ei lähde taju ei. Noustava on ja hoidettava perhe ja koti. Siinäpä ne päivät kuluu, enemmän tai vähemmän irvistellen ja nilkuttaen. Tämänkin asian kanssa on opittu elämään, jo 10 vuotta. Huraa! Taas voin nostaa maljan itselleni. Ei parit pullistumat ja rappeumat tätä mammaa kaada. Olenhan vielä liian nuori leikkauspöydälle lääkärini mukaan. Hmm... milloin sitten on sopiva ikä?? Sitten kun en enää kykene toisellakaan kintullani laahustamaan, olen vain nuorempien tiellä, arvoton.... sitten varmaan. EI. Aion taistella tästä seuraavaksi ;)