sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Huominen saa tulla

Kaikki on nyt pakattu, huominen voi tulla. Tälä kertaa ei tarvinut pakata mukaan puoltakaan omaisuutta. Pääsemme nimittäin taas majoittumaan ihanaiseen kakkoskotiin mäkkitalolle. Sen parempaa turvapaikkaa ei voisi ollakkaan. Raskaiden sairaalapäivien jälkeen on niin helpottavaa aina tulla tuttuuun ja turvalliseen taloon. Taloissa kuulee monenlaisia tarinoita, ja se että saa purettua omia päiväntapahtumia myös antaa lisätsemppiä seuraavaan päivään, siellä kun ollaan kaikki samalla asialla.
Ajatukset on luonnolisestikin sekaisin. Odotusta, jännitystä, toivoa. Kaikkea tasaisesti. Neiti tuossa iloisenä juoksee ja touhuaa, rakas kun ei tiedä mitä on tulossa. Onneksi ei tiedä, nin ei osaa pelätä. Olen koittanut useasti kertoa tulevasta, lapsen omaisin sanoin. Ainoa mikä tuntuu jäävän mieleen on se, että päästään lentokoneen kyytiin ja täti antaa tarran kun pipi on poissa. <3 Reippaasti neiti siitä suoriutuu, uskon sen. Enkelit matkaan!

maanantai 17. syyskuuta 2012

Syksyn tunnelmia

Syksy on vihdoinkin saapunut. Rakastan syksyä, värejä, sateita, tuulta, kaikkea siinä. Tänä vuonna syksyä odottelin aivan eri tavalla, kuin yleensä. Päivä, jota olen odottanut lähestyy pika vauhtia. Menneisiin viikkoihin on mahtunut stressiä, paljon. Ajatukseni ovat pyörineet päässäni, kuin vuoristorataa. Enkä oikein vieläkään ole varma, onko kaikki nyt valmista, onko kaikki tarpeellinen tehty ja huolehdittu? Pienetkin asiat tuntuvat hetkittäin mullistavan tarkalleen suunnitellun arjen. Pelko on kulkenut mukana käsikädessä stressin kanssa. Välillä en edes tiedä, kuka vie ja ketä. Ahdistus kasvaa välillä niin kovaksi, jotta tekisi mieli halailla posliinia, kunnes taas keksin tehtävää, jolla saada aiheen poissa mielestäni. Reilun viikon kuluttua olemme jälleen muiden käsissä. Aika pysähtyy, elämme vain hetken kerrallaan, toivoen, rukoillen, uskoen. Kumpa voisin antaa llisää voimia tyttärelleni, suurta taistelua varten. Vaikka tiedän hänen selviytyvän paremmin kuin hyvin sankaritaristelusta. Sehän hän on, oman elämänsä sankari.

Vielä riittää pakkaamista ja järjestelyä. Terveenä pysymisestä puhumattakaan. Kumpa jossain vaiheessa vielä ehtisi nauttia syksyn ilmoista, saaden niistä lisäenergiaa tulevaan.